Mikä siinä on että vaikka kuinka kaikki sanoo ''voi ku sä oon niin kaunis'' yms. niin sitä ei usko. Oon myös kauheen katkera kauniille ihmisille. Ja puhun tässä ulkoisesta ja sisäisestä kauneudesta. Ulkoisesti kauniit ihmiset jotka ovat vielä sisäisesti kauniita ah sitä kauneuden sokaistumista. Mutta loppujen lopuksi kauneus on katsojan silmissä. En pidä lainkaan siltä miltä itse näytän näen itseni kauheana. Mielelläni välttelisin peilejä loppu elämäni. Ja nyt vaan mietin miks ees kirjotan tähän tästä. ''miksi näen muissa kauniita ihailtavia piirteita joita kadehdin mutta itsestäni en löydä lainkaan sellaista'' tuollaista tuli joskus aikasemmin kirjoitettua. Mutta saako nykymaailmassa enää pitää itseään kauniina tai jos pitää niin jotenkin tuntuu että sitä ei saa sanoa ääneen. Toisaalta kauneudella ei ole mitään väliä sillä se mitä on sisällä sillä on väliä. Paitsi jotkut pinnalliset idiootit jotka ei halua ku barbien ja Kenin näköisiä ihmisiä (onhan mies barbien nimi Ken?). Tässä mun mieli piteitä kauneudesta juu en tiijä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti